Blogin pitäminen on mielenkiintoista. Päiväkirjaa olen monesti yrittänyt pitää, tämä voisi käydä sellaisesta. Olen kirjoittavaa tyyppiä. Pidän listoista; tehtävälistoista, muistilistoista. Ne jotenkin jäsentävät elämää. Samaistun vieläkin Loen Supernaiivin päähenkilöön. Jos on oikein hukassa kannattaa kirjoittaa. Voisin kuvitella kirjoittavani salaista nettipäiväkirjaa, johon jollekin voisi antaa lukuoikeuden.

Igoogle on ollut parasta tähän asti. Olen selailija luonteeltani, mutta nykyään aika ei riitä. Nyt viihdyn igooglen kautta pitempään koneella, mieheni harmiksi. Kotityöt on tekemättä. Poikanikin on ruvennut ihmettelemään. "Mitä se äiti siellä taas.. tulis mun kaa kattomaan titinallea", näen hänen kasvoiltaan. Infoähky on ollut välillä lähellä. Huonona puolena voisi olla ettei seuraa tarpeeksi monipuolisesti eri paikkoja ja ettei kaikista itselle tärkeistä sivuista saa vielä syötteitä.

Delistä en osaa sanoa muuta kuin että käytän sitä niin kuin suosikit/kirjanmerkkilistaa, hyvin yksinkertaisesti. Luulen että siitä on työpaikalla hyötyä enemmän. Jää nähtäväksi kun olen nyt hoitovapaalla. Suurin hyöty näistä tehtävistä ja työvälineistä on siihen että pysyn kärryllä mitä tapahtuu netissä, kirjastoalalla ja yleensä maailmassa.

Verkkoidentiteetti käsitteenä on ruvennut vasta aukenemaan, ennen se ei koskenut minua. Vaikka olen jo pitkään julkaissut omaa nettisivua. (Jonka päivitys ontuu teknisistä syistä.) Olen avoimuuden kannattaja, mutta ennen kuin tuntee tapoja on parempi olla aika hiljaa. Toisaalta olen hieman (!) erakko luonteeltani. En kaipaa kontaktia kontaktin vuoksi, mutta tiettyjä asioita on ehkä jopa helpompi käsitellä netissä kuin naamakkain. Voin ymmärtää että varsinkin suomalaiseen luonteeseen sopii nettisosiaalisuus. Sulkeutuneeksi kansaksihan meitä usein mainitaan. On helpompi puhua vähän kauempaa. Saattaa olla että netin kautta nykynuoriso on löytänyt uudenlaisen vahvan ilmaisumuodon, joka näkyy myös muussa elämässä. Eikä pelkästään nuoriso. Myös vanhempisukupolvi on löytänyt netin mahdollisuudet. Onko vastuu omasta käyttäytymisestä kasvanut? Osataanko netissä huomioida muut? Mielestäni kyllä. Erityisesti noissa intiimimmissä asioissa pitäisi jokaisen osata olla hienotunteinen ja tuntea vastuunsa omasta käyttäytymisestä. Uskon ihmiseen. Suurin osa käyttäytyy hyvin, aina löytyy poikkeuksia. Tietoturva on ihan oma juttunsa. Siitä olisi mielenkiintoista lukea jotain liittyen nimenomaan tähän web 2.0 maailmaan.