Sainpas viestin sähköpostiini, että kurssi on hyväksytty osaltani. Mitalikin killuu nyt tuossa sivussa. Vähän sen asemointi vei aikaa, mutta kyseessä oli lähinnä muistamattomuus että miten ne laatikot tässä vuodatuksessa toimikaan. Library Thing -linkit katosivat jonnekin vaikka yritin uudelleenkin niitä laittaa. Yritetään joskus uudelleen.

Picasa on kovassa käytössä. Pojan kuvat siirtyy sukulaisille ja muille kätevästi. Niitä en ole julkistanut. Koiramme Aidan kuvat näkyvät toivottavasti kasvattajalle Saksaan asti. Niitä voi selata nettisivuiltamme linkin kautta. Kätevää. Omien nettisivujen päivitys on jäykkää puuhaa. Kuvien pienentämiseen ja tiedonsiirtoon kuluu liikaa aikaa. Suunnittelemme nyt juttujen julkaisua blogipalvelun kautta. Kokeillaan tulisiko sitä päivitettyä jotenkin sopivasti.

Jotain olisi kiva opiskella, kun nyt jatkan vielä hoitovapaatani... Kirjallisuus... Puheviestintä...

Kuten minua jo ehdittiin rohkaista eteenpäin ja varoittaa vaipumasta pessimismiin näiden uusien työtapojen suhteen, suhtaudun myönteisesti niihin juuri tämän kurssin ansiosta. Toivon osaavani rohkaista myös muita kollegojani näiden työkalujen hyödyntämiseen. Työtavat muuttuvat ja Internet on niitä osaltaan muuttamassa. Ihmisethän töitä tekevät, luovat työtapoja ja uusi tekniikka antaa mahdollisuuden ihmisten uudenlaiselle tavalle työskennellä keskenään.

Tuntuu vähän oudolta lähettää tuo tarkastuslomake. Niin paljon mieleen jäi pyörimään ja keskeneräisiä asioita tulee aina vastaan. Mutta jospa tämä kelpaisi. Voinhan palata aiheisiin jälkeenpäinkin. Ainakin nuo varmuuskopiontijutut kannattaa katsastaa lähiaikoina. Mitenkähän kauan 23asiaa.net toimii tuollaisena? Onko tulossa uusi kurssi?

Kiitos kurssin vetäjille ja kurssilaisille, joita ilman moni asia olisi jäänyt vain heitoksi ilmaan. Asiat konkretisoituivat tällaisessa ryhmätyössä, sosiaalisessa web-työskentelyssä.

Kesän valtavien sateitten vaikutuksesta vesi oli joessa korkeammalla kuin koskaan heinäkuussa. Voi sitä vesimäärää mikä onkaan virrannut ohitsemme. Kuin tuo tiedontulva johon etsimme pelastusrenkaita. Uimapaikalle muodostui akanvirta. Uin monesti sitä vastaan. Välillä heittäydyin sen vietäväksi, kunnes voimakkaampi virta tartui jalkaani ja pyöritti minut takaisin akanvirran alkuun.

Löytyy blogeja (toisin kuin muut kurssilaiset löysin omani sekä muita kaekenlaesia blogeja), blogilistoja, kirjastowiki, luentoja, ... etsittäessä kurssimme nimellä Googlessa. En ollut tutustunut muistaakseni vielä tuohon monipuoliseen tarkennettuun hakuun. Sitä voisi käyttää melko monella tavalla tiettyjä juttuja hakien. Tämä kurssi on ollut todella hyödyllinen tällaiselle "kotiäidille". Pysyy vähän perillä, mitä työelämässä tapahtuu. Olen ajatellut jatkavani bloggaamista ja näiden asioiden tutkimista.

Selasin läpi kaikki blogimerkintäni ja osan kommenteista muistin virkistämiseksi. Hahmottuu kokonaisuus jotenkin. Mieleen nousi monta asiaa joita voisi käydä läpi vielä. Verkkoturvallisuus ja -minä sekä yleensä asioihin syvällisempi perehtyminen. Kurssi on avannut uuden portin minulle...

------

Miten vähentää kirjastohenkilökunnan vastustusta uusia työvälineitä ja sosiaalista webiä kohtaan - kommentteja Sheehanin artikkelista ja sen kommenteista.

Jos ymmärsin oikein Andrea Mercadon viestistä:
"As a matter of fact, I think the only real way is to start bringing in new media folks as well as users of different flavors to help librarians really understand what's going on. User-centric design and use of social networking isn't just about *being* in Rome, but also doing as the Romans do, even if it's different from what we do."

Tämä herätti monenlaisia ajatuksia. Nykyään resurssipulan kanssa painivat kirjastot kauhistuvat tästä, mutta näin se on: Kirjastotyö ei voi olla pelkästään perustyötä; laita hyllyyn, lainaa, palauta jne. Kirjaston ideologia on laajasti ilmaistuna tarjota tietoa ja elämystä tarpeeseen; tiedostettuun tai tiedostamattomaan. Ja kohderyhmänä vaatimattomasti kaikki kuntalaiset. Nyt kirjastonkäyttö on vähentynyt. Asiakkaat näyttäisivät katoavan nettiin. Sinne on mentävä perässä ja valittava kohderyhmä. Mutta ei tarvitse pelätä että sinne katoaisi kokonaan. Fyysinen kirjastotalo ei katoa minnekään eikä kirjasto olohuoneena. Tarpeita on monenlaisia vaikka osa ei kotoansa paljon hievahdakkaan :) Tiedon tarve ei katoa mihinkään. Työkalut muuttuvat. Ovathan ne muuttuneet koko kirjaston historian ajan. Nyt vain yhä tihenevään tahtiin. Eikä kannata puhua säkistä tai siitä kuka sitä kantaa ja minne vaan avattava säkki ja tutkittava sen sisältö. Väittäisin että kirjastotyöstä saa yhä mielenkiintoisemman ja "tuottavammankin", kun on aktiivinen ja kokeilee ja valitsee itselleen sopivimmat työkalut. Mikä on sinusta itsestäsi mielenkiintoista voi olla monen muunkin mielestä. Luota itseesi. On hyväksyttävä mahdollisuus että ne VOIVAT helpottaa työntekoa ja SAATTAVAT tuoda lisäarvoa työlle. Joskus jopa puuhastelulta vaikuttava työ saattaa poikia jotain hienoa juuri kirjaston ideologiaan sopivaa. Peliin vähän uskallusta, mitä meillä on menetettävää.

Kurssin siemenet valuivat hedelmälliseen maaperään, mutta pelkään arkitodellisuuden huuhtovan oraat mennessään. Ei pelkästään tuo suuri resurssipula vaan myös monenlaiset arjen kiemurat sekä monenlaisena kukkiva vastustus kaikkea uutta kohtaan. Myös minussa itsessäni.

-----

Miten kirjastoissa hyödyntää näitä tällä kurssilla opetettuja asioita?

Rss-lukija on yksi hyödyllisimmistä, pelkään vain että moni tärkeä jää seuraamatta kun tekniikka ei tue. Toivottavasti olen väärässä. Samaa pelkäsi Hannakin kirjoituksessaan. Hyväkäs taas oli saanut sen paremmin haltuun.

Delin on tärkeä, kirjanmerkit ovat samassa paikassa. Työssä sitä hyötyy vielä enemmän. Kuten jo tuumasin aiemmin.

Wikit käyttöön ilman muuta, kun vain sais muut mukaan. Ja todellista sisältöä luomaan. Kun jotenkin sais sen käytön lähtemään omaehtoisesti. "Tää on sun omaksi parhaaksi." Ehkä wikin arvo onkin jo huomattu, kun palaan työelämään. Reetta muistutti tuosta isosta kirjastokimpasta. Meinasi unohtua kokonaan. Sellainen oma kimppawiki meillekin tarvitaan.

Työelämä näyttää mitä se tarvitsee. Mikään työkalu ei voi toimia itsestään. Tarvitaan sisältö, johon sitä voi käyttää. Myönteinen asenne ja kiinnostus uusia asioita kohtaan on elämän tärkeimpiä lähtökohtia ja sopii myös tähänkin aiheeseen. Jään pohtimaan itseäni kirjaston asiakkaana. Sillä tavoin ehkä löydän uusia keinoja kehittää työtäni.

ReadWriteWeb -sivulta löytyy esim. vinkkejä miten tallentaa löytyneitä kuvia itselleen. (lähde katosi parissa päivässä lukijasta :)  Vi.sualize.us vaikuttaa ihan hyvältä. Toimii kuten del.icio.us. Voisi tätä kokeilla. Seuraava artikkeli : Atomkeep vaikutti sitten vähemmän hyödylliseltä, koska se ei tue läheskään kaikkia käyttämiäni työkaluja. Mutta muuten tämäkin on hyvä. Se kokoaa yhteen paikkaan tukemiensa sosiaalisen webin työkalut. Ei tarvitse päivittää profiiliaan kuin yhteen paikkaan. Etusivulla on nyt linkki juttuun tulevien olympialaisten videotarjonnasta netissä.

Delin 2.0 työkalut lista näyttää pikavilkaisulla ehtymättömältä pandoran lippaalta. Tuota kun jaksaisi selailla. Valtava määrä kaikenlaista on tarjolla. Johan tulee infoähky. Löysin 50 Online Applications and Sites to Consider artikkelin kautta kommentin jonka kanssa voin olla samaa mieltä. Kaikkea ei tietenkään tarvitse ruveta käyttämään. Erilaisista mahdollisuuksista käyttää nettiä on melko helppo saada tietoa. Tietoa joko jo tiedostettuun tarpeeseen tai hämmästymällä uudesta palvelusta "miten olen pärjännyt ilman tätä". Avainsanapilvien luomisesta (9669 tallentajaa) laskutusjärjestelmiin (450 tallentajaa).

AppAppeal -sivustossa pystyy hyvin vertailemaan samaan aiheeseen liittyviä palveluja toisiinsa. Arvosteluasteikosta ja -systeemistä en päässyt perille. Vertailin tapahtumien järjestämiseen suuntautuneita ohjelmia. Socialzr antaa tehdä persoonallisempia kutsuja sekä printata niitä, kun taas Pingg ei anna. Voisikohan Socialzr -palvelua käyttää kirjaston tapahtumien järjestämiseen? Täytyy pitää mielessä.

Katsoin läpi videon. Ei oo mun juttu. Vaatii motivaatiota, kärsivällisyyttä ja ehkä myös nopeaa reaktiokykyä. Pitäisikö kaikkeen tutustua sen takia että asiakkaat sitä harrastavat? Ei mielestäni. Riittää kun tietää että sellainen on olemassa.

Koulukirjastoyhdistyksen dokumentti ei auennut. Palaan myöhemmin asiaan.

Kirjaston pikakoneilla ei saa pelata mitään. Valvonta olematonta. Muuten pelaamista ei ole rajoitettu. Liika äänekkyys poikii hyssyttelyä.

----
Lisäyksiä 8.8. klo15.04

Yritin etsiä netistä tutkimustietoa pelaamisen vaikutuksista lapsiin. Mitään suurta vastausta en löytänyt. Toiset on pelaamisen puolesta (hesarin artikkeli, Kasvin luento) ja toiset vastaan (mediaseminaari, mediakasvatus Metka ) Yhdysvaltain koulukirjastoyhdistyksen julkaisema dokumentti antaa kovin ihanteellisen kuvan pelaamisesta. Artikkeli kuvaa nimenomaan kehittävien pelien etuja. Roolipelien pelaaminen kehittää monenlaisia taitoja, mutta miten suuressa roolissa väkivalta siinä on ja onko se ratkaisu ongelmiin. Olennaista on ymmärtääkö pelaaja eron pelimaailman ja todellisen maailman välillä. Se täytyy toki sanoa ettei pelaamista suoraan voi kieltää haitallisena. Tärkeätä näyttäisi olevan aikuisen mukanaolo lapsen pelaamisessa ja pelaamiseen käytetyn ajan rajoittaminen. Hyvä linkki tähän löytyikin edellisen tehtävän lisätiedoista.